|
||||||||||
|
Retkikunta lähtee matkalle mielessään
historiallinen tavoite: tehdä ensimmäisinä maailmassa nousu
Putrun Himal -nimiselle vuorelle, joka sijaitsee Mustangin kuningaskunnassa
Pohjois-Nepalissa. Alueen neitseellisyydestä kertoo paljon se että
retkikunnalla on alueesta olemassa kaksi karttaa, joista toisessa 6 450
metriä korkeaa Putrun Himal -vuorta ei mainita laisinkaan. Tällaisella
alueella liikkuminen ja kiipeäminen tekee mahdolliseksi kiipeämättömän
vuoren ensinousun. Jos tavoite saavutetaan, Patrick Degerman on yksi harvoista
ihmisistä maailmassa joka on tehnyt ensinousuja sekä Antarktiksella
(mm. Mount Sisu 1998), Arktisessa (Mount Patapata/Grönlanti) että
Himalajalla.
Vaikeat olosuhteet asettavat retkikunnalle haasteita Olosuhteet Nepalissa ovat haasteelliset, jopa kokeneelle tutkimusmatkaajalle. Siirryttäessä yhä kauemmas asutuksesta kohti louhikkoista vuoristoa ne vaikeutuvat. Yhdeksästä jäsenestä koostuva retkikunta etenee vaikeassa maastossa pääasiassa vaeltaen ja kiiveten. Jotta varusteiden kantaminen perusleiriin tapahtuisi jouhevasti retkikunnan avuksi palkataan paikallisista asukkaista ryhmä kantajia. Näin retkikunta välttyy edes takaisin kiipeämiseltä ja säästää arvokasta aikaa.
Ohuessa ilmanalassa ja kylmässä elimistö kuluttaa tavallista enemmän energiaa. Vaikeat olosuhteet ja fyysinen rasitus edesauttavat energian kulutuksen kasvua. Siksi retkikunnan on tarkoin suunniteltava jokaisen ryhmänjäsenen päivittäinen energiantarve ja varauduttava oikealla määrällä ravintoa. Esimerkiksi kiipeilypäivinä on varauduttava energiasaantiin, joka on neljä kertaa suurempi kuin tavallisesti. Nautittavan ruuan pitää siis olla mahdollisimman energiapitoista ja helposti kuljetettavaa. Luonnollisesti kaikki valmistettava ruoka on melko yksinkertaista, sillä kattiloita ja paistinpannuja ei mahdu mukaan montaa. Kaikki lämpimät ruoat valmistetaan bensiini- ja tai kaasukeittimillä. Vettä saadaan sisäänmarssin aikana puroista ja matkan varrella olevista majataloista. Perusleirissä ja ylhäällä vuorella juomaa ja ruokaa saadaan sulattamalla lunta tai jäätä. Suihkut ovat harvinaista herkkua vuorikiipeilijöille. Peseytyminen on hoidettava muulla tavoin. Onneksi vuoristossa on paljon lunta. Kunnon lumikylpy virkistää ja puhdistaa. Hampaiden pesua varten lunta onneksi sulatetaan. Myös kertakäyttöiset savett -pyyhkeet toimittavat hyvin suihkun virkaa pitkillä reissuilla. Kuukauden ja tai sitä lyhyemmän ajan kestävällä matkalla vaatteita ei juuri pestä. Kelpo tapa pitää olotila raikkaana on tuulettaminen. Raikas vuori-ilma ja kylmyys tappavat tehokkaasti bakteereja. Sukkia tai alusvaatteita kannattaa kuitenkin jossain vaiheessa matkaa keittää. Tosin siihen tarkoitettuja kattiloita ei erikseen kanneta mukana, vaan samassa kattilassa kuin ruokakin kiehautetaan myös sukat. Varusteiden on oltava luotettavia ja tarkoituksenmukaisia Retkikunnan jäsenten fyysinen kestävyys on oltava erittäin hyvä. Myös henkinen valmistautuminen on tärkeää. Huippukuntoinen retkikunta ei kuitenkaan yksin riitä: varusteiden on oltava maailman parhaimmistoa. Varusteiden kerääminen
Tutkimusmatkan aikana retkikunnan on hyvä olla jatkuvassa yhteydessä ulkomaailmaan. Onnettomuuksien ja haavereiden sattuessa on erittäin tärkeää saada tieto mahdollisimman pian lähimmälle ensiapuasemalle nopean hoidon turvaamiseksi. Myös sää ennusteiden kannalta toimivat viestintäyhteydet on elintärkeä asia. Ja toki matkan etenemisestä haluavat kuulla niin perheen jäsenet kuin tiedotusvälineet kotimaassa. Putrun Himalilta ja perusleiristä yhteydenpito Suomeen järjestetään satelliittipuhelimella. Tällä laitteella on mahdollista kommunikoida puhelimitse ja lähettää sähköpostia Suomeen. Myös kuvien lähettäminen onnistuu, mikäli yhteydet pelaavat. Retkikunta saapuu takaisin kotimaahan alustavien suunnitelmien mukaan huhtikuun 28. päivä, toivottavasti historiallisen haasteen saavuttaneina ja useita arvokkaita kokemuksia rikkaampana. |