Pääkirjoitus  
 
Yhdeksän vuotta sitten mietin ensimmäistä kertaa, olisiko mahdollista kiivetä ennenkiipeämätön vuori. Mietin onko niitä enää edes olemassakaan, vai ovatko kaikki jo kiivettyjä? Etsin kartoista ja kyselin neuvoa, mutten löytänyt mitään konkreettista, kunnes huomasin että etsin väärällä tavalla. Minun olisi pitänyt etsiä paikkoja ja vuorialueita mistä ei ole mitään tarkkoja karttoja. Silloin suurella todennäköisyydellä kukaan ei ole käynyt siellä kartoittamassa niitä alueita. Aloin löytää paikkoja.  
 
     
 

Tuhansia kiipeämättömiä ja nimeämättömiä vuoria. Yksi ongelma kuitenkin oli. Ne kaikki sijaitsivat hyvin luoksepääsemättömissä paikoissa. Tämän huomattua olin tietämättä sytyttänyt kuuman, palavan liekin sydämeeni.

Tänään yhdeksän vuoden jälkeen ja seitsemän ensinousun jälkeen Etelämantereelta Grönlantiin, liekki palaa yhtä kirkkaasti. Kun kirjoitan tämän viestin on enää kymmenen päivää aikaa lähtöön seuraavalle tutkimusmatkalle. Tunne on valtaisia...sen voin teille sanoa.

Tänä vuonna lähdemme tavoittelemaan ennenkiipeämätöntä vuorta nimeltään Putrun Himal, joka sijaitsee Mustangin kuningaskunnassa Nepalin keskellä. On hyvinkin epäselvää onnistutaanko edes lähestymään vuorta, puhumattakaan kiivetä sen huipulle. Tutkimusmatkat yhdistää yksi asia, ja se on tiedon puute. Uskon että tämä tietämättömyys on yksi suola näillä matkoilla. Joudut arvioimaan tilanteita ja tekemään nopeita päätöksiä tietämättä ovatko ne oikeita. Siksi olen huomannut että monesti ollaan käytetty hyvinkin epätavallisia ja epäortodoksisia toimintatapoja päästääkseen lähemmäs meidän tavoitetta. Tämän tutkimusmatkan aikana tulee vuorenvarmasti myös sellaisia tilanteita.

Nämät tunteet, seikkailut, onnistumiset ja surut haluaisimme jakaa teidän kanssanne YLE:n eri medioissa. Uskon että ne sekä piristävät että antavat voimia jokaisen tuleviin koitoksiin.

Patrick "Pata" Degerman