Lähtötunnelmia
|
|||||
|
|||||
|
Lentokenttä on näin sunnuntaina aamuyöstä todella hiljainen. Täysin toisenlainen meininki on meitä vastassa ensimmäisessä etapissamme Delhissä, joka on tunnettu likaisuudestaan ja ahtaudestaan. Täytyy siis vielä hetki nauttia lentokentän seesteisestä tunnelmasta.
Mielessä pyörii myös, että onhan kaikki tarpeellinen varmasti mukana? Eihän vaan unohdettu mitään? No, ainakin tavaraa on paljon. Vieressä seisoo 11 tynnyriä täynnä tavaraa. Yksi tynnyri on 150 litraa, joten nopealla laskutoimituksella voidaan sanoa, että meillä on mukana 1 650 litraa varusteita, ruokaa, vaatteita jne. Luulisi kaiken olevan mukana. Koko retkikunta vaikuttaa kellon aikaan nähden pirteältä. Taitaa olla hieman perhosia vatsassa kaikilla. Fiilis on kuitenkin aivan uskomaton ja samalla hieman epätodellinen. On vaikea tajuta, että nyt todellakin ollaan lähdössä. Tän reissun eteen on tehty yli vuosi töitä ja nyt kun h-hetki on käsillä, tunteet nousevat pintaan. Vielä viimeiset hyvästit kotiväelle ja ystäville. Seikkailu odottaa. Se on menoa nyt! Patrick |
|
|
|||||
Välilasku
Delhiin
|
|||||
|
|||||
Haluttiin ottaa meidän tekniset laitteet kuten tietokone, videot, kamerat ym. käsimatkatavarana, ja kun Roger heitti 13 kg laukun pöytään virkailijoiden naamat vääntyivät rusinaksi. Kilomäärä ylitettiin 5 kg. Tämä tarkoitti sitä että jouduttiin laittamaan sen laukun kaikkien muiden tavaroiden joukkoon lastiruumaan. Laukku on hyvä ja kestävä, mutta ongelma on se että me vain pysähdytään Delhissä ja lennetään eteenpäin, ja muiden laukkujen päämääränä oli merkitty Kathmandu paitsi juuri tällä laukulla. Sehän piti olla matkatavarana. Jonkun meistä täytyy siis yrittää saada viisumi Intiaan aika vikkelästi, että saadaan laukkumme ja tekniset varusteet takaisin. Katsotaan mitä tapahtuu. Muuten täällä odotushallissa on aika rauhallista ja nyt alkaa hyttysmyrkyn levittäminen, koska jos jossain tällä matkalla saadaan malaria se on täällä. |
|||||
|
|