Kamppeet Katmandussa
07.04 klo 21:59, 1200 m.m.p

 

 
 

Kathmandussa ollaan Delhissä saatiin laukku takaisin muutaman tunnin päästä, eikä tarvittu hommata viisumia. Samalla opittiin tärkeimmät sanat intiaksi kuten EI ja sitten joitakin ihmeellisiä kirosanoja. 		 
 
 

Aamulla oli aika kankea olo mutta lopulta aika koitti astua koneeseen. Minuutti ennen kuin kone piti nousta pilottimme pörrähti paikalle. Tunti meni hänellä saada kone liikkeelle, ja liks läks oltiin ilmassa. Laskeutuminen runsaan tunnin päästä Kathmanduuhun oli asia mitä oltiin odotettu jo kauan. Tästä sitten alkoi kaiken maailman tinkimiset että löydettiin kuljetus 9 henkilöllle ja 11 tynnyreille.

Seuraavaksi olikin sitten hurjin katuralli missä ollaan koskaan oltu mukana. Ensinnäkin täällä ajetaan vasemmalla puolella, ja toiseksi jos autosi kulkee enintään 60 km/h, silloin ajetaan myös 60 km / h ! Lapsia, mopoja, busseja ja fillaroita sivuttiin muutamalla sentillä ja useamman kerran kuskimme seisoi jarrun päällä ettei oltaisi kolaroitu. Huhhuh, vaarallisin juttu tällä reissulla tulee varmaan olemaan kuljetukset.

Päästiin loppujen lopuksi Hotelli Garudaan. Tämä hotelli on tunnettu kiipeilyretkikunnille. Seinissä on kymmeniä julisteita ja tauluja mitä retkikunnat ovat lähettäneet kiitokseksi hotelliin. Muutama tuttukin löytyi seinältä. Seuraavaksi on pitkä lista hoidettavia asioita, kuten esimerkiksi kantajien löytäminen, mutta siihen palataan huomenna.

 

 
 
 
     

Katmandu, hotel Garudan katolla
08.04.03 klo 23:11, 1193 m.m.p

 

 
 

Guy Cotter:in ja Ed Viesturs:in mukaan nimettyjen aamiaisten jälkeen oli aika lähteä töihin. Päivän pää tavoite oli saada kiipeilyluvat ja muut viranomaisjärjestelyt kuntoon. Tämä olisi ollut jokseenkin kryptistä puuhaa ilman Yeti Travelsin asiantuntevan henkilökunnan ystävällistä apua. 		 
 
 

Jämpti virkailija "Ministry of Culture, Tourism and Civil Aviation":sta ei olisi halunnut meidän lähestyvän vuorta käyttäen meidän suunnittelemaa reittiä. Tämä sen takia, että hän arveli meidän kuitenkin kiipeävän muitakin vuoria matkanvarrella, joista olisi pitänyt tietenkin maksaa erikseen. Saimme kuitenkin virkailijan ylipuhuttua, että me suomalaiset olemme sanamme arvoista porukkaa ja jos sanomme että kiipeämme vain yhdelle vuorelle teemmekin juuri niin. Taitaa suomalaisten maine olla kohdallaan täälläkin koska lupa lähestyä vuorta omalla reitillämme järjestyi.

Tapasimme myös Dawan, kantajiemme esimiehen. Tingittiin hänen kanssa kantajien palkasta, joka loppujenlopuksi tippui ensin ilmoitetusta $60 päiväpalkasta, $17 päiväpalkkaan. Meidän paikallinen suomalaisagenttimme Arttu Kröger, löysi myös viranomaisten käyttöön tehdyt kartat Putrun Himalin lähialueesta. Illalla käytiin koko porukalla läpi vaihtoehtoja lähestymisreitille ja mahdollisia noususuuntia. Kartan perusteella näyttää siltä että nousu tapahtuu vuoren länsi seinämällä. Tämä on kuitenkin vasta ensimmäisen kartan perusteella tehty arvio. Todennäköisesti reitti kuitenkin tulee muuttumaan, kun pääsemme lähemmäs määränpäätä. Viimeiset kolme tuntia olemme istuneet hotellimme katolla suuntaamassa satelliittipuhelintamme, tämä onkin ensimmäinen raportti joka on lähetetty satelliitin välityksellä. Muuten retkikunnalla kaikki on ok, eikä kellään ole vatsatautia.. . vielä.

 

 
 
 
     
Hotelli Garuda, loppuviilaukset
09.04.03 klo 20:30

 
 

Eilen sattui mielenkiintoinen tilanne kun Ms. Elisabeth Hawley sattui Patan kanssa samaan aikaan Nepal Mountaineering Departmenttiin. Elisabeth, (iältään noin seitsemissäkymmenissä arvioisin) joka oli meille aikaisemmin tuntematon, on 60-luvulta asti toiminut Reutersin kirjeenvaihtajana Katmandussa. Nykyään hän tekee ainoastaan kiipeilyaiheisia raportteja ja hänen toimeksiantajiin kuuluvat kaikki maailman tunnetuimmat alan lehdet. Lähes 40 vuoden ajan hän on tilastoinut käytännössä jokaisen retkikunnan, joka on Katmandun kautta kulkenut. Nyt siis myös meidät!

 
 
  Tänään aamulla hankittiin viimeiset varustetäydennykset sekä tehtiin ihka oikea kulttuuripläjäys. Kävimme tutustumiskäynnillä Hanuma Dhokan temppelialueella, joka on entinen kuninkaan palatsi. Paikka oli hulppea. Lisäväriä retkelle toi kohtaamamme vasemmistopuolueiden mielenosoitus. Emme kuitenkaan rynnänneet barrikadeille, vaan tyydyimme seuraamaan sivusta melko rauhallista kulkuetta.  
   
 


Myöhemmin päivällä teimme tervehdyskäynnin Suomen suurlähetystöön. Taksimatka lähetystöön oli mieleenpainuva. Onneksi pääsimme kuitenkin perille ehjin nahoin, vaikka välillä mopotaksin perässä vedettävällä rullalaudalla roikkuessamme emme olleet siitä ihan varmoja. Vierailu lähetystössä oli nopeasti ohi. Tiedotimme heille reitti- ynnä aikataulusuunnitelmistamme, joten nekin asiat ovat nyt Suomen viranomaisten tiedossa. Kerrassaan hienoa!

Tällä hetkellä istumme Dawan (kantajien esimies) kanssa palaverissa ja toteamme, ei niinkään yllättäen, että retkikuntamme yhdeksällä kantajalla on sekä liikaa kolleja että painoa. Ei auta kun alkaa trimmata varusteita sekä jakaa yhteisiä kannettavia tasaisemmin.

 
   
   
2 tuntia myöhemmin: alkuasetelmasta (15 kollia ja 295kg) tilanne on nyt sopivan säätämisen jälkeen 9 kollia ja 250kg.  BINGO!

Nyt lepäämään, sillä aamulla kello 6.30 starttaa koko jengi kantajia myöten bussilla kohti Besisaharia.